Ensin käytin aikaa ideointiin sekä kilpailija-analyysiin. Tutkin erilaisten jakkaroiden muotoja ja pohdin käytettävyyttä. Sitten kun päässäni oli visio ja olin tehnyt kasan luonnoksia, lähdin tekemään nopeita proto-kokeiluja pahvista ja paperista. En keskittynyt protoja tehdessä yksityiskohtiin ja ulkonäköön vain hain fiilistä, muotokieltä ja mittasuhteita.

Protoilun ja ideoinnin lopuksi lähdin tuomaan ideaani tuotteeksi. Valitsin materiaaliksi koivuvanerin ja jalkoihin metallia (koulun kautta oli valittavana vain yhdenlaista metalliputkea, joten siihen ei voinut vaikuttaa). Rhinossa olevan 3D-mallin jakkarasta vein piirustuksiksi Autocadiin ja sitten lähdin laserleikkaamaan istuinosaa.

Kun kaikki puuosat oli leikattu, käytin puuliimaa ja puutappeja vanerilevystä leikattujen osien yhdistämiseen. Istuinosan päällimmäisessä levyssä ei ollut läpireikiä tapeille, sen asensin vasta jalkojen jälkeen. Levyt laitoin puristumaan tunniksi ja sitten lähdin jalkojen kimppuun.

Koululta löytyi metalliputkea tarpeisiini ja sitä lähdin katkomaan. Haastavin vaihe tässä koko projektissa oli ehdottomasti jalkojen kulmien saaminen oikein ja niiden asentaminen. Ja tämä vaihe vaati todella paljon tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, jotta jakkarasta tuli stabiili eikä heiluva. Kaikesta haastavuudesta huolimatta jakkarasta tuli kuin tulikin erittäin vakaa, yllätin itsenikin. Tässä huomaa sen, miten jalkojen määrä, eli kolme jalkaa vaikuttaa hurjasti.

Jakkarani seisoi tukevasti jalkojen asennuksen jälkeen ja olin ylpeä tässä vaiheessa miten projekti oli edennyt vaikeimman vaiheen jälkeen. Tässä vaiheessa oli hyvä tehdä tilannekatsaus ja tarkastaa mahdolliset virheet, sillä tässä vaiheessa ne olisi vielä korjattavissa. Onneksi mitään virheitä ei ollut havaittavissa.

Seuraavaksi iskin liimaa viimeisen istuinlevyn ja muun tuolin väliin reilusti ja laitoin kaiken puristumaan kunnolla. Lisäilin liimaa muutamaan kohtaan, joissa liimaa oli ollut liian vähän, ja levyt eivät olleet kunnolla kiinni.

Rankin vaihe fyysisesti oli istuinosan hiominen. Halusin nähdä vaivaa tuotteeni eteen ja saada huolitellun lopputuloksen, joten hiomisessa kesti melko pitkään. Hioin koko tuotteen käsin, siten oli helpompi seurata hiomisen etenemistä, eikä vahingossakaan hioa liikaa tai menettää muotokieltä ja kurveja. Metallisten jalkojen leikkauspinnat hioin, jotta ne olisivat turvalliset.

Hiomisen jälkeen minulla oli jo lähes valmis tuote käsissäni. Halusin kuitenkin maalata metalliputkesta tehdyt jalat mustiksi, se mielestäni vei tuotteen finaaliin ja antoi viimeistellyn tuloksen. Lopuksi vielä valelin istuinosan muutaman kerran puuöljyllä antaakseni kauniin kiillon ja lopuksi suojavahalla suojatakseni pintaa. Mielestäni tuote on todella kaunis ja mustat jalat yhdistettynä puupintaan antaa hienon kontrastin modernia ja perinteistä tyyliä. Projekti oli kiehtova ja opetti paljon suunnittelusta ja johdonmukaisesta etenemisestä.